Pohdiskelua Sri Lankalta

Saaren pienentyminen huolettaa minua kovasti. Viettaessani viikon mittaista lomaani Arugamissa, huomasin taman pienen seikan. Ensimmaisena paivana meilla oli rantahiekka, kalastusmajoja ja rantatuolit. Taydenkuun tullessa meri lahestyi lahestymistaan eika vetaytynyt koskaan takaisin. Hiekka, majat, tuolit, kaikki huuhtoutuivat mereen aiheuttaen rannalle kamalan sotkun. Onko tama osa ilmastonmuutosta kun jaatikot sulavat ja tuovat lisaa vetta meriin? Onko tata saarta olemassakaan enaa muutamien kymmenien vuosien paasta?

Olen myos hartaasti pohtinut mita lehimille tapahtuu niiden kuollessa hinduyhteisossa. Selvastikaan he eivat niita syo. Pitavatko he niille hautajaiset? Ovathan ne sentaan pyhia elaimia?

Kookospahkina. Tuo hassu, iso pahkina! Miten joku keksi kiiveta korkeaan kookospalmuun katsomaan etta mikas se siella killottaa? Miksi siina on nestetta sisalla? Miksi sita sanotaan pahkinaksi kun periaatteessa sen sisalla on hedelmalihaa, toisinkuin tavallisissa pahkinoissa? Kummallista.

Rakkaudella Hanna ja reissukisu Miisi

Arugam bay

 

 

IMG_6236

 

Jos oikein tarkkaan katsoo, voi nahda norsuja!
IMG_6319
IMG_6314 IMG_6216 IMG_6210 IMG_5973

Venalainen morsian, Maria.

IMG_6022 IMG_6032

 

Perhe illallinen

 

 

IMG_6132

 

 

 

IMG_6165 IMG_5968 IMG_5952 IMG_5947 IMG_5926 IMG_5906 20150804_191137 IMG_5863 IMG_5879 IMG_5886 IMG_5899 20150805_164554 20150805_171141 20150806_024101-1 20150801_111449

Nyt kun jo kolmatta kertaa uudelleenkirjoittanut taman tekstin niin on aika julkaista se. Tekniset ongelmat oman  tietokoneeni kanssa ja puhelimella postausten raplays ei sovi minulle. Piti siis odotella ekaa tyovuoroa loman jalkeen.

Viime viikon torstaina hyppasin yobussiin Colombosta Arugam Bayhin. Lysti kustansi 558lkr. Matkaseurana minulla oli tanskalainen Anton. majoituksen olin varannut YMCA hostellista (jonka arviot olivat todella surkeat) ja viikko aikaa rentoutua. Arugamiin saavuimme auringonnousun saattelemina, hyppasimme bussista ja etsimme hostellimme.

Heti aamulla muut reissaajat ottivat iloisesti vastaan. Muutaman tyypin olin tavannut jo aiemmin taalla ”sangyssa”. Tasta alkoikin sitten viikon kestava yhteiselo monikansallisen ryhmamme kanssa. Paivat loikoilimme ”chill spotissa” eli hostellin vieressa olevan ravintolan sakkituoleilla. Nautimme aamiaiset, lounaat ja paivalliset yhdessa kuin perhe konsanaan.
Perjantai-iltana ajoimme Whiskey Pointiin Poyaday-juhlille. Nuotio rantahietikolla, hyvaa musiikkia ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Niista oli hyva ilta tehty!

Lauantaina paivalla suuntasin lagoon safarille toisten ystavien kanssa jotka olivat majoittuneet Colombon hostellissa vain pari paivaa aiemmin. He olivat jarjestaneet safarin tuktuk -kuskin kautta. Odotimme kovasti nakevamme krokotiilin syomassa elefanttia, mutta jouduimme pettymaan. Joella lipuessa emme nahneet elaimia, mutta oli mukava nauttia hiljaisuudesta kahden pienen srilankalais miehen meloessa veneen peralla.
Lauantaina illalla oli luvassa jattimaiset bileet Mambosissa. Valilla se onni potkii onnetonta ja heittelee 5000lkrn seteleita polullesi! Hah! Valvoimme auringonnousuun asti jonka jalkeen vaivuimme onnellisina unten maille.
Sunnuntaina jatkoimme auringossa loikoilua. Saimme lisavahvistusta saksasta, venezuelasta ja englannista. Otimme kaverit avosylin vastaan ja perheemme vaan  suureni entisestaan! Illaksi olimme varanneet ananascurrya koko porukalle. Istuimme jattimaisen poydan aaressa nuoren tarjoilijapojan kantaessa poytaan herkullisen nakoisia ruokia. Ananascurry, punajuuricurry, kurpitsa- ja kanacurry veivat sydameni! Papadamit mangochutneyn kanssa ovat kuin pala taivasta… Noniin alkaat tassa taas kuola valumaan, mutta kuitenkin!
Maanantai olikin sitten astetta jannempi paiva! Venezuelalainen Jesus oli aikaisemmin reissullaan tavannut venalaisen pariskunnan, joka oli haamatkallaan. Noh, he eivat koskaan juhlineet kunnollisia haita aiti Venajalla, joten he paattivat pistaa pystyyn rantahaat! Jesus sai kunnian vihkia heidat (jalleen) avioliiton satamaan. Otimme koko konkkaronkan (joka muuten sai taas lisaa jengia, tallakertaa pohjois-amerikasta) ja suuntasimme kemuille. Elephant rockin upeassa auringonlaskussa tama venalaispariskunta, Maria ja Ivan saivat toisensa (jo toistamiseen). Oli puheet, haavalat seka kimpun heitto. Perinteinen elefanttihyokkays tuktuk kuskien kimppuun auringon laskettua, pari pollittya arrack pulloa ja lirtakaupalla cocktaileja. Juhlat jatkuivat rannalla, josta oli kuitenkin norsujen takia lahdettava. Maanantaina jouduimme hyvastelemaan muutaman ryhmamme jasenen.

Tiistai aamu nayttaytyi aurinkoisena, kuten jokaikinen ennen sita. Lisaa loikoilua, meressa lillumista ja naurua. Illalla keskityimme tyhjentamaan muutaman oluttornin ja pelaamaan jengaa hostellin ylakerran ravintolassa. Jon sai minut ylipuhuttua jaamaan torstaihin asti, silla halla oli synttarit keskiviikkona!
Keskiviikkoaamuna mina, Anne ja Anton paatimme olla aktiivisia. Jo tiistaina oli puhuttu tuktukien vuokraamisesta ja ympariinsa ajelusta. Oli myos tiedossa etta juniori Jon tayttaa 20. Ensitoiksemme vuokrasimme jeepin 10-hengelle iltapaivaksi. Sitten oli luvassa lahjan ja kakun hankinta. T-paita loytyi vaivatta, mutta kakun kanssa saimme pienen hetken taistella. Samanthis restaurant (taalta sita herkullista ananascurrya saa) onnistui loihtimaan meille juuri sita mita halusimme; rottikakun hedelmilla ja nutellalla!
Kakun valmistuessa nautimme jo perinteeksi muodostuneen guacamolekananmunajuustorotin. mina <3 ruoka.
Onnistuimme yllattamaan Jonin kakulla ja laululla, paivasta tulisi mahtava! Hyppasimme jeeppiin (maksoi muuten vaan 600lkr per nuppi) ja ajelimme kohti Ogandaa (pieni kalastajakyla Arugam bayn etelapuolella). Kavimme tsekkaamaassa Panama beachin, pienia kylia ja pikkuteita. Saimme paljon katseita osaksemme, varsinkin paikallisilta lapsilta.. Ajelimme ympariinsa kansallispuistoa bongaten paljon vesibuffaloita, liskoja, riikinkukkoja, apinoita ja iltahamarissa viela norsujakin! Auringonlaskun ihailimme jeepista kasin. Vasemmalla aurinko laski ja oikealla puolellamme pimeyden laskiessa nahtiin kun norsulaumat alkoivat liikehtia kohti maantieta.
Perhepaivallinen, kaljatorneja, jengaa ja hyvia juttuja. Oli myos viimeinen ilta silla porukalla joten mieli oli hieman haikeana.
Torstaina aamulla menin Jakobin kanssa Pottuvileen ostamaan bussiliput iltaa varten (Abay-Pottuvil 200lrk tuktukilla) Lippu kustansi 550lkr. Viela viimeiset ilot irti meresta ja auringonsateista ennen Colomboon paluuta.

Arugam bayssa oli hauskaa, tapasin paljon uusia, ihania ihmisia. Nautin auringonnousuista ja -laskuista, nauroin paljon, soin hyvaa ruokaa, pohdiskelin kookospahkinan olemusta seka Sri Lankan kutistumista ja kulttuurieroja. Janna miten noin iso porukka tuntemattomia ihmisia muodostaa ’lauman’ ja nivoutuu yhteen helposti! Kiitos hhah

 

Rakkaudella Hanna ja Reissukisu Miisi (Amie piti huolen Miisista silla aikaa kun olin reissaamassa)

Viikonloppu Colombossa

Moni reppureissaaja kysyy aina, että mitähän sitä Colombossa oikein tekisi. Tässä tulee muutamia vinkkejä!

Viharamahadevi Park: suuri viheralue Colombon sykkeessä. Sijaitsee Kansallismuseon kupeessa. Puisto sopii hyvin piknikeille, kävelyille, siveelliselle auringonpalvonnalle sekä lepakkobongaukseen.

Galle Face Green: puisto/ranta alue Colombo 1 alueella aivan meren rannalla. Sopii erinomaisesti romanttisten auringonlaskujen katseluun. Viikonloppuiltaisin rannalta voi bongata paljon perheitä esimerkiksi leijaa lennättämässä.

Independence square & Independence memorial hall : Itsenäisyysaukio ja monumentti historiasta kiinnostuneille. Ip squarelta löydät myös erilaisia ravintoloita sekä kauppoja. Erittäin kaunis alue myös iltaisin!

Saturday Good Market: Joka lauantai järjestettävä Good market kokoaa yhteen orgaanisen- ja lähiruoan tuottajat, käsitöitä, vaatteita ym. Järjestetään Colombo Race coursella, lähellä Royal Collegea.

Mount Lavinia: Jos Colombosta mielii rannalle, kannattaa ottaa suunnaksi Mount Lavinia. Vain 20 minuutin ajomatkan päässä Colombosta etelään löydät mukavaa ranta-aluetta lukuisine ravintoloineen ja baareineen. Nyt tosin on off-season ja useimmat paikat ovat suljettuina. Rannoilla on myös meduusavaroitus, joten uimaan ei välttämättä kannata mennä!

National Museum: Aivan Viharamahadevi puiston vieressä. Niille, jotka ovat kiinnostuneet Sri Lankan historiasta. Kustantaa vaivaiset 600lkr.

Colombo Parliament: Parlamenttirakennukset sijaitsevat kaupungin keskustan ulkopuolella. pienellä saarella. Tätä hulppeutta ei pääse kovin läheltä tarkastelemaan, ellei ole varannut aikaa/avoimien ovien päivää.

Floating market: Beira-järvellä, aivan Colombon sykkeessä, pidettävä Floating market tarjoaa kävijälleen vaatteita, ruokaa, tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, kalaa ymym. mitä vaan toreilta voi löytää.

Pettah market: Pettah löytyy aivan Colombon pääbussiaseman vierestä. Suurta ”basaari”aluetta on hankala olla huomaamatta. Myynnissä paljon tavaraa, hedelmiä, vihanneksia, ruokaa kuten roteja. Melkolailla joka kojusta löytää samat tavarat..

Rakkaudella Hanna ja Reissukisu Miisi

Havaintoja Sri Lankalta

Muutamia pienia havaintoja joita olen tehnyt jo yli kuukauden kestaneen reissuni aikana…

 

Liikenne:
KAAOS. Paikallisilla ei tunnu olevan minkaansortin liikennesaantoja. Ainoa saanto on se, ettei niita juuri ole. Autoilijat kaytannossa kommunikoivat tuuttaamaalla toisilleen. Varsinkin vuoristossa ja pienissa kylissa tiet ovat todella huonossa kunnossa. Kaikesta huolimatta autokuskit ovat kaikki oman elamansa rallikuskeja. Busseilla ahtaudutaan joka paikkaan; mita pienempi rakonen, sita lujempaa siihen todennakoisesti ajetaan. Ei auta kuin laittaa silmat kiinni ja toivoa parasta. Tai ainakin toivoa, etta kuski pitaa omansa auki.
Olipa tassa taannoin eras ystavani joutunut onnettomuuteenkin, kun valtava pakettiauto oli ajanut heidan taksia pain….
Tuktuk kuskit voivat olla hyvinkin ilkeita (ja yrittavat olla niin viekkaita). Olin ottamassa tuktukia rautatieasemalta hostelliin ja kuski pyysi minulta 700rupiaa. Nauroin pain hanen naamaansa ja sanoin, etta eipa kylla kay, mina tiedan paljonko minun kuuluisi maksaa tasta matkasta! Han luovutti ja toinen tuktuk-kuski hyppasi kehiin tarjoamani hinnan kanssa. Jos tiedat paljonko sinun maksimissaan tulee maksaa, kerro se heille. Me taalla hostellilla pyrimme neuvomaan ihmisia maksamaan tiettyja summia tiettyihin paikkoihin mennessa. Etteivat vaan tule ’ryostetyiksi’. Mutta hei, idioottejakin loytyy. Ei se ole tyhma joka pyytaa, vaan se joka maksaa!

Ruoka:
Tulista, mutta hyvaa. Takapuolesi varmasti tietaa mita eilen soit. Ruokaa saa halvalla ja kalliilla. Itse suosin halvempaa, vaikka valilla paikat nayttavatkin vahan epailyttavilta. Yhtaan ruokamyrkytysta en ole viela saanut (kopkop). Dalh, kottu, rotit.. herrrrkullisia!
Jos paasee paikalliseen kotiin syomaan, on todella etuoikeutettu! Oikeassa sri lankalaisessa kodissa valmistettu ruoka on _parasta_.
Varsinkin Colombossa katuruokapaikat ovat mielestani parempia kuin hienommat ravintolat. Ruokailu katuruokaravintolassa voi olla elamys, varsinkin jos tilaat kottua.. Varatkaa tosin korvatulpat, silla taman ruoan valmistus on varmaan aanekkain mihin olen koskaan tormannyt (paitsi Timo keittiossa)!

Paikalliset:
Ihmiset ovat ystavallisia. Valilla liiankin uteliaita… Varsinkin pienissa kylissa vuoristoalueella ainoana turistina kiinnitat monen paikallisen huomion. Vaikka kuinka olisit verhoutunut kaiken peittaviin vaatteisiin, pelkka hiustenvari saa heidat innostuneiksi. Mikas siina. Valilla paikalliset miehet kayvat todella ahdistaviksi esimerkiksi junissa. Naissa tilanteissa tekisi mieli karjaista etta etko ole valkosta naista ennen nahnyt! (ei, en ole rasisti!) Kuuden tunnin junamatka miesten tuijottaessa tosin alkaa jossain vaiheessa kayda hermoille. Paikalliset naiset tosin ovat hyvin miellyttavia ja ystavallisia. Eika heilla (ainakaan tiettavasti) ole taka-ajatuksia… Ja aiti, koyhalta nayttaminen ei auta asiaa yhtaan. Eivat ainakaan pyyda rahaa tosin, heheh.

Jahas, tyovuoro paattyy! Palataan havaintoihin kunhan havainnoin lisaa!

 

Rakkaudella Hanna ja Reissukisu Miisi

If you never try, you’ll never know

20150708_165609 20150709_095341 20150709_091334 20150709_085659

 

Heippa!

Eli sunnuntaina suuntasin aamusella Kandyyn junalla. Olevinaan kaikki 3. luokan liput olivat loppuneet, joten jouduin ostamaan 2. luokan lipun (260lkr). Juna-asemalta kavelin linja-autoasemalle. Olin saanut ohjeet ottaa bussi Galahaan ja jaada pois Nilambe office junctionissa. Bussilippu maksoi 40lkr ja matka kesti pienilla vuoristoteilla melkein puolitoista tuntia. Kun hyppasin bussista pois, piti viela ottaa tuktuk vuoren huipulle. Tama ylamakilysti kustansi 300lkr.
Saavuin Nilambeen kolmen aikoihin. Tayttelin lomakkeet ja sain huoneeni avaimen. Taman jalkeen ei saanut enaa puhua ollenkaan. Joimme teet tayden hiljaisuuden vallitessa ja menimme suureen meditaatiosaliin jossa aloitimme ensimmaisen meditaatiosession. Koska notkeuteni on tasoa nakkileipa, en kyennyt istumaan oikeassa lootusasennossa.
Ilta menikin sitten opetellessa taman jalon mietiskelyn taitoa. Paivalliseksi oli paahtoleipaa ja hilloa. Onneksi oli omat omput matkassa! Nukkumaan paineltiin jo ennen yhdeksaa.

Aamulla herasin 4.45. Viidelta piti olla jo salissa meditoimassa. Aamumeditoinnit olivatkin ainoita joiden aikana en nukahtanut. Tunnin meditoinnin jalkeen joimme aamuteet ja katselimme kaunista vuorimaisemaa auringon noustessa ja moskeijan rukouskutsujen kaikuessa alhaalta laaksosta. Teen jalkeen oli vuorossa mindfulness in motion, eli joogaa. Joogaaminen oli kivaa! Aamupala oli herkullinen, aitoa Sri Lankalaista kasvisruokaa parhaimmillaan. Aamiaisen jalkeen paasimme tyomeditoimaan, eli siivoamaan tiluksia. Meditointia tunti toisensa jalkeen. Parhaimmillaan jopa 8 tuntia paivassa.
Illalla kokoonnuimme meditaatiosaliin ”palvomaan” Buddhaa. Lauloimme tai oikeastaan hymisimme sinhalan kielisia teksteja  kynttilanvalossa. Taman jalkeen meditoimme jalleen tunnin verran. Illan paatteeksi opettajan johdolla kavimme keskustelua meditoinnista. Minulla tosin ei ollut mitaan sanottavaa.

Sama kaava jatkui tiistaina. Tiistai-iltapaivasta minua alkoi huvittamaan koko tilanne… Ihankuin olisi ollut jossain hullujenhuoneella… Ihmiset kavelevat ympariinsa aivan hissukseen, edes askelista ei kuulu aanta! Kukaan ei ota kontaktia toisiinsa, tuijottelevat taivaalle, alhaalle laaksoon, tutkivat puutarhan kukkia tai kavelevat silmat kiinni.Ohjaajat kulkevat valkoisissa vaatteissa ympariinsa hymyillen typerasti. Rauhoittavaa ainakin kun kukaan ei yrita puhua ja saa olla omissa maailmoissaan…
Illan ryhmakeskustelussa opettaja kavi hermoilleni. Voiko joku tulla noin onnelliseksi pelkasta meditoinnista? Opettajan kasvoilla oli jatkuvasti typera hymy ja han puhui uskomattoman hitaasti, jopa unettavasti. (Hanen aanensa oli yksi paasyy miksi nukahtelin meditaatiosessioissa, silla hanella oli tapana alkaa puhua puputtamaan puolentunnin meditoinnin jalkeen.)

Keskiviikkona en pystynyt enaa keskittymaan. Jalkaani, polvitaipeeseen, oli tullut jo sunnuntaina isoja rakkuloita(?!) jotka puhkesivat.. sen seurauksena iho kuoriintui ja tulehtui. Jalka oli todella kipea ja en pystynyt oikein istumaan missaan meditaatioasennossa ja olin vahan huolissani.. Keskiviikkona avasin suuni ja kerroin opettajalle etta lahden torstaina takaisin. Kylla, luovutin neljan paivan jalkeen. Mutta vain siksi, ettei infektio jalassani pahenisi. Keskiviikko-iltana opettaja jauhoi vartin ajan suklaapatukan kaarepaperista ja sen kauneudesta ja tulin siihen tulokseen, etta ei voi olla pelkka meditaatio minka alaisena se mies on…. MInua myos vahan arsytti kun han puhui onnellisuudesta ja etta ihmiset eivat koskaan ole onnellisia. Muut kuuntelivat hanta kuin maailmankaikkeuden viisauden ylijumalaa.. En voinut yhtya hanen mielipiteeseensa, silla onni tulee jos on tullakseen, ei sita tarvitse havitella!

Kokemuksena retriitti oli mielenkiintoinen. Ruoka oli hyvaa ja hiljaisuus ja luonnonlaheisyys todella rauhoittavaa. Iltaisin kuuntelimme sammakoiden kurnutusta ja lintujen laulua. Auringon noustessa ja laskiessa laaksosta kantautui moskeijan rukouskutsut bongorumpujen saattelemana. Ilmassa tuoksui pihka ja tee.
En ainakaan paase nailla lomapaivillani ruskettumaan kun tuppaan lymyilemaan vaan vuoristossa.
Suosittelen retriitteja kaikille jotka haluavat kokea jotain erilaista ja haluavat haastaa itsensa.
Sinnittelin keskiviikon ja torstaiaamuna pakkasin kamppeeni ja hyppasin junaan ja palasin Colomboon.

 

Miisi meditoi todella ahkerasti.

Hostellikisu sai muuten viisi pienta pikkukisua viimeyona <3

 

Rakkaudella Hanna ja reissukisu Miisi

Quiet the mind and the soul will speak

Onkohan asianlaita tosissaan tuollalailla…
Se selviaa ensiviikolla. Olen varannut itselleni paikan Nilamben meditaatioretriitista..Lahden huomenna sunnuntaina junalla Kandyyn, mista otan tuktukin Nilambeen.

Mennessani sinne sitoudun viiden paivan puhumattomuuteen. Saan esittaa kysymyksia meditaatiosta ohjaajalle, mutta en saa missaan nimessa hairita muita meditoijia. Keskuksessa taytyy pukeutua siveellisesti: jalat ja olkapaat koko ajan peitettyna.
Viikkorytmi on aika tiukka: Heratys joka aamu 4:45… ja nukkumaanmenoaika 21..Katsotaan kuinka viisi paivaa sujuu. Lysti kustantaa 5000lkr, sisaltaen ruokailut ja majoituksen keskuksessa..
Vahan haastetta elamaan!

Perjantaihin!

Rakkaudella Hanna & Miisi, joka todennakoisesti lahtee mukaan meditoimaan

 

Paivaretki Mount Laviniaan

20150630_130028Heipsuli!

Meille saapui tanne eilen uusi tytto! Nyt meita on jo nelja ja saadaan hommat rullaamaan halutulla tavalla.

Tanaan lahdin sitten Meganin (uuden tyton) kanssa Mount Laviniaan rannalle. Otettiin tuktuk ja maksettiin ehka vahan ylihintaa(500lkr) etta paastiin sinne. Rannalla ei ollut ketaan. Autio ranta miljoonine roskineen ja rantaravintoloineen. Ne jostain kumman syysta olivat auki, vaikkei ihmisia juuri nakynyt. Luoksemme kaveli pieni mummeli, jolta ostettiin ananas! Nahdessaan lompakkoni kolikkotaskun, han oli aivan innoissaan! ’Taidat tykata paljon kolikoista heheheh’. Annoin hanelle euron kolikon ja into vain yltyi. Han nauraa hekotti kovaan aaneen ja oli onnellinen tuosta pienesta rahasta. No, sainpahan ainakin hanet tanaan iloiseksi. Kerkisimme nauttia auringosta pari tuntia ennenkuin alkoi sataa.
Yritimme sniikkailla itsemme sisaan hulppeaan rantahotelliin, mutta huonolla menestyksella. Homssuinen rantalook ei ihan istunut hotellin asiakaskuntaan….Hyppasimme tuktukiin ja huristelimme takaisin Colomboon. Lounastimme Barefoot-cafessa. Ehdoton must-go paikka Colombossa. Kahvilassa on myos taidegalleria, jossa tallakertaa oli meneillaan valokuvanayttely. Ja paastakseen kahvilaan, on ensin kaveltava valtavan kaupan lapi, jossa myydaan ihan kaikkea kasityotavaraa.
Takaisin hostellille jarjestelemaan huomista bbq-iltaa 25 hengen maahockey joukkueelle. Hostellilla luvassa siis vilinaa perjantaihin asti!

Ensi sunnuntaina saatan suunnata Jaffnaan tai Nilambeen meditoimaan!

 

Rakkaudella Hanna ja Reissukisu Miisi

Life is all about challenging yourself.

Muutaman vapaapäiväni aikana tein oikean aktiiviloman Hillcountryyn.

Tarkoituksenani oli kiivetä Adam’s Peakille. Adam’s Peak on suosittu pyhiinvaelluskohde sekä buddhalaisten, hindujen sekä muslimien keskuudessa. Vuoren huipulla on temppeli, jonka sisällä olevan jalanjäljen uskotaan kuuluvan Buddhalle jonka hän jätti kukkulalle matkallaan paratiisiin. Muslimit taas uskovat, että jalanjälki kuuluu Aatamille, joka astui vuorelle tullessaan taivaasta maanpäälle.

Sunnuntaiaamuna otin alleni junan Colombosta Hattoniin (600lkr 2. luokassa). Junamatka kesti noin 5 tuntia vaikka välimatkaa ei ole edes kahtasataa kilometriä.. Hattonin asemalta otin tuktukin Delhousieen (1000lkr). Bussillakin olisi päässyt, mutta ensin olisi pitänyt ottaa bussi Maskeliyaan ja sieltä Delhousieen. Olin varannut etukäteen majoituksen Delhousiesta, pienestä kylästä Adam’s Peakin juurelta. White House guest house veloitti minulta 1500lkr yhdestä yöstä. Söin päivällisen majapaikassani ja koitin henkisesti valmistautua 7kilometrin ylämäkeen. Kokonaisuudessaan edessäni oli 14 kilometriä ja 10400 askelmaa, 2243 metrin korkeuteen ja takaisin maan pinnalle. Kävin nukkumaan ja sainkin nukuttua jonkun kuusi tuntia. Ennen lähtöäni söin vielä paahtoleipää ja join teetä. Aloin vetää vaatetta päälleni kuin Suomen talvessa konsanaan. Asensin rinkan sadesuojan reppuni päälle, tarkastin että minulla oli kaikki tarvittava ja pujotin otsalampun päähäni. Kello oli 1.30 kun suljin huoneeni oven ja lähdin kohti Adam’s Peakia.
Edelläni kulki ryhmä ranskalaisia ja naapurin koiria, joten en ollut aivan yksin. Metsä oli aivan pimeä, muttei hiljainen. Kun kuljetin taskulamppuni valokeilaa pitkin teeplantaaseja näin liikkuvia silmäpareja joka puolella. Kenties koiria, kenties peuroja…Teeplantaasien läpi kulkiessani metsän yökaste sai aikaan huumaavaan teen tuoksun. Aivan kuin olisi ollut jättimäisessä teepussissa! Ylöspäin mennessä tuuli yltyi ja vihasin itseäni todella paljon: miksi ihmeessä tehdä jotain tällaista keskellä yötä ja yksin…Välillä pysähdyin juomaan vettä ja syömään banaania. Metsä huojui ympärilläni. Polku Adam’s Peakin huipulle on käytännössä kokonaan pelkästään rappusia. Mitä ylemmäs kuljin, sitä jyrkemmiksi raput kävivät. Alhaalla näkyi kylien valoja ja yläpuolella kirkas tähtitaivas. Kadotin ranskalaiset ja koirat näkyvistä ja kun sammutin hetkeksi lamppuni, näin ylähäällä kiinteän valopisteen. Enää muutamat jyrkät ja hankalat rappuset ja sitten olen perillä! Ja niinhän se olikin. Huipulla odotti entistä kovempi tuuli. Pieni mies päästi meidät pieneen huoneeseen lämmittelemään ja tarjosi meille teetä. Kello oli 4.30. Auringonnousuun olisi vielä tunti. Jotkut nukkuivat ja puhuivat hiljaisella äänellä. Ulkona alkoi valoistua. Menimme ulos katsomaan aurinkoa. Pilvet liikkuivat nopeasti peittäen näkymät välillä kokonaan. Kaikki katselivat hiljaa upeita maisemia. Vesiputouksia, kukkuloita ja järveä, jonka pintaan aurinko heijastui.

IMG_5303   IMG_5470IMG_5344IMG_5287IMG_5476IMG_5368
Temppeli ei ollut auki, mutta ylös kiipeäminen oli silti kaiken vaivan arvoista. Lähdin kapuamaan alaspäin noin 6.45. Alaspäin kulkeminen oli vaikeaa, sillä kaikki lihakset vaan tärisivät ja polvet tutisivat. Alasmeno kesti kauemmin, sillä pysähtelin ottamaan kuvia tuontuosta. Takaisin majapaikassa olin 8.30. Söin aamiaisen, nukuin ja peseydyin. Otin tuktukin takaisin Hattoniin juna-asemalle. Seuraava määränpääni olisi Ella.
Päällimäisin ajatukseni Adam’s Peakista: aivan upea kokemus tehdä yksin tai yhdessä. Vaikka olisikin vähän huonokuntoisempi, on se silti mahdollinen. Toinen, vähän syrjäisempi ajatukseni oli, että eikö niitä temppeleitä ja pyhiinvaelluspaikkoja voi vähän maanläheistää (läählääh ei-sporttisen-ajatukset).
Ostin 3. luokan lipun Ellaan (90lkr). Junamatka kesti melkein neljä tuntia, mutta se ei haitannut. Maisemat Hattonin ja Ellan välillä olivat uskomattoman kauniit. Istuin melkein koko matkan junan oviaukossa lukien kirjaa ja katsellen maisemia. Ellaan saavuin iltahämärissä. Kävelin pääkadulle ja istahdin syömään. Ravintolan yhteydessä oli hotelli, Ella view tai jokin vastaava, josta sain huoneen halvalla (1000lkr). Painelin suoraan sänkyyn, sillä olin todella väsynyt viimeöisen kipuamisen johdosta.
Tiistaiaamuna heräsin aikaisin, sillä olin ajatellut kiipeäväni Ella Rockille. Lähdin kävelemään junarataa pitkin (kyllä äiti, se on turvallista) kunnes saavuin pienelle vesiputoukselle. Kuljin teeplantaasien ohi nousten koko ajan ylemmäs ja ylemmäs. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja vaikka kello oli vasta puoli 9, oli toivottoman kuuma. Saavuin eukalyptyspuumetsään ja jatkoin kipuamista.

IMG_5502 IMG_5504 IMG_5510 IMG_5522

Jossain vaiheessa kadotin polun. Eikai se auttanut kuin vain kiivetä ylöspäin, siellähän se huippu jokatapauksessa olisi. Muutaman tunnin samoilun jälkeen lopulta pääsin huipulle. Maisemat olivat aivan upeat ja selkeän sään ansiosta näkyi kauas. Istuskelin huipulla ja söin evääni auringosta nauttien. Sitten suuntasin alaspäin melkein samaa reittiä mitä olin tullutkin. Saavuin takaisin hotellille, pakkasin tavarani ja lähdin odottamaan bussia. Alkuperäinen suunnitelmani oli ottaa yöjuna takaisin Colomboon, mutta päätinkin lähteä jo päivällä bussilla. Esmee lähtee pois, joten halusin vielä viettää aikaa hänen kanssaan. Ellasta otin bussin Kumbalwelaan(12lkr). Kumbalwelasta löytäisin kuulemma Colomboon menevän bussin. Bussipysäkillä oli kanadalainen poika menossa myös Colomboon, joten päätimme matkustaa yhdessä. Bussi numero 99 saapui viimein ja hyppäsimme kyytiin. Seitsemän tunnin bussimatka kustansi 260lkr. Bussissa istuminen oli kokemus sinänsä. Ihmiset kuolasivat toistensa olkapäille ja bussin kaartaessa törmäilivät toisiinsa.
Saavuimme Colomboon 20 aikoihin ja otimme tuktukin takaisin hostellille.

Hauska oli matkustaa yksin ja kokeilla vähän omia rajojaan. Nyt rentoudun Colombossa, ehkä suuntaan Galleen, sillä minulla on vielä kaksi vapaata jäljellä.

”And in the end of the day, your feet should be dirty, your hair messy and your eyes sparkling.”

Rakkaudella Hanna ja reissukisu Miisi (Miisi tosin jäi Colomboon vahtimaan, ettei kukaan varasta alapunkkaani poissaollessani)

Terveisia sateesta!

Nyt sataa jo kolmatta paivaa. Ei sinansa haittaa, on ollut niin kuuma (ja on edelleen…)
Uusi harkkari tuli tanaan! Se tarkoittaa, etta mulla on ensviikolla lomaa! JEE.
Oon jo suunnitellut mita teen…Aion tehda pienen patikkareissun Horton Plains kansallispuistoon ja kayda katsomassa Adam’s Peakin seka World’s Ending… Hulppeita maisemia luvassa seka junamatkojen etta vaelluksen tienoilta… Pitanee hankkia sadetakki, ihan vaan kaiken varalta!
Sam sanoi aamulla etta hulluhan sina oot kun sinne menet, siella on paljon kylmempi kuin taalla. Pyoraytin silmia ja totesin etta c’mooon oon suomalainen…. Sitten se naki parhaaksi olla vaan ihan hiljaa, heh-heh…
Perjantaina hyppaan byrokratian rattaisiin: taytyy kayda uusimassa viisumi! Taytyy varata koko paiva sille hompotykselle. Ensin pitaa menna passikuvaan ja sitten toimistoon passin ja lentolippujen kanssa…huoh…saa nahda mita siita tulee!

Viikonloppua ja ensiviikkoa odotellessa….

Rakkaudella Hanna ja Reissukisu Miisi

 

Edittia vahan tahan settiin….

 

Elikkas, vietin yhden aamupaivan emigration&immigration officessa passini kanssa. Ensin piti ottaa passikuvat(200lkr,4kpl). Olin tayttanyt hakemukseni etukateen koneella, mutta sen voi tehda saapuessaan toimistoon. Virkailija kiinnitti kuvani hakemukseen ja antoi minulle vuoronumeron. Odottelin paasyani toisen virkailijan luo ja kun paasin, han pyysi passini ja mahdollisen paluulippuni. Han myos tiedusteli mita oikein teen taalla ymym. Passi ja lippu lahtivat omille teilleen ja jouduin odottelemaan niita tunnin. Odotuksen jalkeen paasin maksamaan, mutta passi lahti taas reissuun(aivan normaalia). Jouduin maksamaan viisumistani 17644lkr, koska pidensin sita yli 3kk normaaliajan. Muuten viisumin jatkoaika maksaa noin 28USD kuulta Suomen kansalaisilta… Leimaa passissa on nyt syyskuun loppuun asti, mutta lentolipussa edelleen lukee 7.9….